Nina Koivumäki

Päätös 18 vuotta kestäneen judoamiseni lopettamisesta on kypsynyt jo muutaman vuoden ajan ja nyt MM-kisojen jälkeen päätös varmistui. Judourani tavoitteena olivat vuoden 2008 Olympialaiset. Sen olimme valmentajani kanssa asettaneet jo vuonna 1999. Tuo tavoite on kohdallani täyttynyt, vaikkakin sen toinen puoli eli mitali jäi saavuttamatta. Olen tyytyväinen saavutuksiini judourani aikana, ja tämän vuoksi jäljellä ei ole enää nälkää yrittää saada kokea Olympialaisia tai tavoitella mahdollista mitalia uudelleen.

Tavoitteellinen kilpajudo on ollut minulle henkilökohtaisesti lähes yhtä raskasta henkisesti kuin fyysisestikin ja en ole enää halukas ryhtymään siihen seuraavan olympiadin ajaksi. Mikäli kaikki osat kilpailemisessa eivät ole kohdallaan, on mielestäni turha jäädä roikkumaan huippujen varjoon. Mielestäni judostani on muutamien viime vuosien aikana karissut paras oivaltaminen kilpatatameilla ja uskon sen johtuvan omista epävarmoista ajatuksistani. Kilpaileminen arvokisoissa tai edes SM-kisoissa ei ole tuntunut enää mielekkäältä puuhalta.

Olen tehnyt päätökseni yksin ja yhteisymmärryksessä valmentajani kanssa, eikä siihen ole liittynyt muita tahoja. Mieheni on koko tämän parin vuoden ajan, mitä olen asiaa pohtinut, kannustanut minua jatkamaan aina Lontooseen asti.

Haluan suuresti kiittää ensisijaisesti henkilökohtaista valmentajaani Tapio Mäntymäkeä, joka on uhrannut suuren osan ajastaan minun valmentamiseen, olenhan saanut tehdä koko kilpaurheilu-urani ajan yhteistyötä hänen kanssaan aina vuodesta 1999 lähtien. Kiitoksen sana kuuluu myös miehelleni, joka on kuitenkin 24h vuorokaudessa ollut mukana urani parhaina hetkinä ja ollut myös tukemassa mäkisinä aikoina. Tampereen judo on ollut mahdollistamassa oikeastaan sitten kaiken muun, fyysisin ja taloudellisen tekijöin. Kiitos kuuluu myös "managerilleni" Markku Siltaselle.

En ole kuitenkaan katoamassa judopiireistä, vaan varmasti pyörin jatkossakin mukana erinäisissä jutuissa.